Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Omamualaiset

Valentina Karakina esiintyy Viisaš piätinččä -tilaisuošša “Periodikan” kieliresurssikeškukšešša. // Kuva: Kuva V. Karakinan kuva-arhiivašta

– Kerro, kuin pitälti autat lehtie, olitko konšanih lehen toimittajana?

– Mie tulin lehteh, konša še oli vašta peruššettu, 1990-luvulla. Šilloin toimitukšešša ruato kolme henkie, Vladimir Kettunen oli piätoimittajana. Pekka Zaikov ehotti miula auttua lehtie kielen puolešta vienankarjalaisena ollešša. A mie šilloin ruavoin koulušša. Ta kun mie šuoššuin, niin šiitä miula annettih kiännöštehtävie toimitukšešta. Lehteh työnnettih juttuja venäjän kielellä, kumpasie piti kiäntyä karjalakši. Šen lisäkši oli oikein aktiivisie kirjuttajie Tveristä. Hyö kirjutettih lehteh tverin murtehella ta niitä tekstijä piti aina toimittua vienankarjalakši.

– Oliko še aika vaikie?

– Šiih aikah “Periodikašša” vielä ei ollun tietokonehie, eihän šitä ni koissa ollun tietyšti. Mie muissan, jotta oli šemmosie käsin kirjutettuja juttuja. Mie niitä materialija koissa kiännin, šamoin kirjutin kynällä paperiloilla. Konša juttu oli valmis, mie vein šen toimitukšeh. Vladimir Kettunen, kun hiän on vienankarjalaini, kuunteli milma, a mie hänellä luvin šen kiännetyn tekstin. Šiitä myö erähistä šanoista pakasima, još hiän mih šanah tarttu tahi još haneštä minih šana ei ollun mukava, tahi još še oli outo.

– Nyt kyllä olet lehen šuurena apulaisena, mimmosie materialija nyt työnnät lehteh ta mistä niitä löytyy?

– Aika muuttu, lehteh tuli ruatajie. Kotvan aikua mie mimmoistakana šemmoista työtä en ole ruatan lehen avukši. Vuuvešta 2000 alkuan mie tulin töih nykyseh Kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöh. Šilloin, još miula šattu mimmosie pikkaraisie kirjutukšie, runosie, niin työnnin lehteh.

A šiitä vuotena 1994 alettih karjalan kielen kešäkurššit. Enšin mie iče kurššilaisena olin, a šen jälkeh tulin opaštajakši. Kurššija varoin piti kerätä ainehistuo. Konša vain kielikurššit tulijakši vuuvvekši oltih ilmotettu, niin piti vuuvven aikah ajatella mitä ta mistä šuaha. Kun rupiet eččimäh, aina hoš mitä mukavua löytyy. Mie šoitin toimitukšeh, kyšelin pitäykö tämmöistä työntyä, jotta on mukavua juttuo kun tarvinnou.

Kirjutukšie löyty ni vanhoista lehtilöistä. Niin, mie löysin Matti Pirhosen ta Veikko Pällisen mukavie juttuja, ne oli niitä aikoja, konša kirjutettih šuomekši. Mie niitä kertomukšie yritin löytyä ta kiännin vienakši. Niitä kiännökšie on painettu Oma Mua -leheššä šekä Taival-almanakašša. Šemmoset mukavat ta kaunehet jutut, anna ne ollah rahvahalla luvettavakši.

– Mitä mieltä šie olet lehen nykypäiväseštä toiminnašta? Onko še muuttun?

– Enšin, lehen toiminnan alušša, karjalan kieli oli pahašša tilantehešša, šentäh kun šillä ei ni kirjutettu, kun kirjuttajat käytettih šuomen kieltä, a vain myöhemmin ruvettih käyttämäh meijän murrehta. Miušta koko ajan še oli hyvä, jotta lehti on. Nyt niise on vaikie tilanneh vienankarjalaisien toimittajien kera, heitä on vähän. Ka nyt on nuorie toimittajie ta kirjuttajie, šeki on hyvä. Šamoin milma miellyttäy, jotta leheššä on juttuja Kalevalašta, Koštamukšešta, Piäjärveštä. Leheššä kaikki ajat ollah hyvät, kun vain olis enemmän kirjuttajie.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat