Meijän pohjoisšeuvun luonto, maisemat ta luonnon nähtävyykšet muanitetah ihmisie eri puolilta muajilmua. Mie tuttavuššuin šuomelaisen Rauno Lauhakankaan kera. Hiän käyt joka kešä Solovetskissa, vain ei luoštarissa, a Maitovalašniemellä (Beluži Nos). Šielä hiän kaččou ta tutkiu maitovalahie.

– Nyt Vienanmerellä on šeiččemen merialovehta, minne maitovalahat keräyvytäh lisäytyäkšeh, kertou luonnon tutkija ta fyysikko Rauno Lauhakangas, – Maitovalašniemen vejet ollah näijen olentojen šuosituin šynnytyšpaikka. Valahat tullah tänne joka kešä jo yli 10 000 vuotta, šiitä lähtien kun jiäkauši loppu. Maitovalahat eletäh arktisissa ta kylmissä vesissä. Niitä tavatah Ohotskin merellä, Beringin merellä, Alaslan lahella ta Hudsonin lahella, Kanadan pohjoisvesissä. Vienanmeren Valašniemellä maitovalahie voit nähä laškuvejen aikana. Šilloin šuuret valahat uijah ta leikitäh rantavesissä omien poikasieh kera. Pikkaraiset poikaset ollah harmuanväriset ta kašvaten ne tullah valkoisiksi.

Valašniemellä myö olima puolitoista tuntie, kuuntelima ta kaččoma valahie. Ne uiskenneltih noin kymmeneššä metrissä rannašta, paistih keškenäh omalla kielellä eikä varattu ihmisie. Tietemiehet tallennettih 11 erilaista maitovalahan lauluo. Miun kyšymykšeh šiitä, tiijetähkö ne valahat, jotta myö olemma rannašša ta kačomma niitä, Rauno Lauhakangas vaštasi näin: ”Kyllä, ne tiijetäh meistä. Ne ollah järkiolennot eikä eläimet!”