Tänä vuotena noin kahenkymmenenviijen henken joukko kurššilaisie keräyty Vuokkiniemeh. Heinäkuun enšimmäisen netälin aikana opaštajieh Olga Karlovan ta Valentina Karakinan kera kurššilaiset tutkittih kieliopillisie erikoisuukšie, Karjalan meččyä ta lintumuajimua, šuatih tietyä karjalaisien hautamisperintehistä, Iivananpäivän pruasniekan tavoista ta kuin ennein lempie noššettih.

Heinäkuun enšimmäisen netälin aikana opaštajieh Olga Karlovan ta Valentina Karakinan kera kurššilaiset tutkittih kieliopillisie erikoisuukšie, Karjalan meččä- ta lintumuajimua, šuatih tietyä karjalaisien hautamisperintehistä, Iivananpäivän pruasniekan tavoista ta kuin ennein lempie noššettih.

Kaikilla, ken tahtou elävyttyä karjalan kieltä, oli hyvä mahollisuuš šuaha kielikylpyö kešäkurššiloilla. Netälin mittah kurššilaiset paistih vain karjalakši, tutuššuttih vanhan kylän perintehih ta karjalaiseh kulttuurih.

Kurššiloih tuli 19 opaštujua Karjalašta, heijän luvušša oli karjalan kielen opaštajie, kašvattajie, karjalankielisien lehtijen, radijon ta TV:n toimittajie, tutkijie, kanšalaisjärještöjen jäšenie ta tietyšti Šuomen karjalaisie. Monet opaštujista on jo ušeičči käyty näillä kielikurššiloilla, onnakko joka vuosi niih yhtyy uuttaki rahvašta. Niin, tänä vuotena kurššiloih ošallistu ni Karjalan Šivissyššeuran johtaja Eeva-Kaisa Linna.

Tämän vuuvven uutukšena oli še, jotta kurššilaisie juattih ryhmih kaččomatta kielitaitoh, a iče opaštajat ruattih vuorottain molommissa ryhmissä. Olga Karlovan kera opaštujat enemmän leikittih, kekšittih dialogija ta tutkittih kielioppie. Valentina Karakinan kera kurššilaiset luvettih ta paistih karjalaisista perintehistä.

Kurššien opaštajat Olga Karlova ta Valentina Karakina oikein tunnollisešti šuhtauvutah omah työh. Jo alkutalvešta hyö aletah šuunnitella harjotukšie ta kerätä materiaalie, tutkitah kirjoja, poimitah tietoja eri lähtehistä. Kaikki valmissettu ainehisto monissetah ta joka kurššilaini šuau kappalehen omah käyttöh.

Kurššien ohjelma oli mukava ta monipuolini. Joka opaššušpäivä alko laulomisešta. Šemmoni päivän alku heti anto hyvyä mieltä. Paičči harjotuštuntija ta luventoja kurššilaiset tavattih paikalliseläjien kera, opaššuttih sriäppimäh šulččinoja, pelattih kyykkäh, käytih Kormila-huuttorilla ta vanhah Latvajärven kyläh. Viimesenä iltana Vuokkiniemen teatteri esitti vierahilla mukavan Raššuaja-näytelmän.

Kurššilaisien mieleštä, kielikurššiloilla tärkietä on yheššä olomini. Vuokkiniemeh keräyty rahvašta ihan eri paikoista Karjalua. Kotikylissä eryähät šuahah niin vähän paissa karjalua ta niin vähän šitä kuulla. A kurššiloih jokahini tulou niin kun omah pereheh ta heti rupieu pakajamah karjalakši. Tämä on tärkeintä, jotta kurššiloissa šuau paissa, šuau tuntie iččie karjalaisekši ta tuntie, jotta karjala on tovellah muamon kieli.

– Myö olemma šamašša veneheššä istuja rahvaš, šano opaštaja Olga Karlova. – Še on tärkie, jotta ei kenkänä meistä kyšele, miksi še teilä pitäy, miksi työ šemmoista työtä ruatta, eihän šillä karjalan kielellä ole mitänä virkua. Miän šejäštä šemmosie ei löyvy. On tärkietä šuaha tietyä: en mie ole yksin šemmoni, jotta on niitä toisieki ken ajattelou šamalla keinoin.