Mouttoripyörä on elämäntapana

Šuomelaini mouttoripyöräilijä Veikko Leskelä // Kirjuttajat: Natto Varpuni
Veikko Leskelä eläy Oulušša. Monta kertua vuuvvešša hiän käypi Karjalašša, rikeneh mouttoripyörällä. Myö tapasima hänen kera Petroskoissa, konša hiän oli matalla Hirvaksen festivaalih. Veikko tuli Jamaha-mouttoripyörällä.
Kiinnoššuš mouttoripyörih on šyntyn Veikolla vielä lapšuuvvešša. Hänen tuatolla oli venäläini mouttoripyörä. Še pyörä jäi Veikolla mieleh ijäkši. Lapšena ollešša Veikko istu šillä ta kuvitteli iččie šuurena mouttoripyöräilijänä. Šiitä, 18-vuotisena Veikko šai oman enšimmäisen mouttoripyörän. Nyt hänellä niitä on ušiempi: Jamaha, Ural ta kakši Dneprie. Veikko tykkyäy matkuštua mouttoripyörällä, vaikka še on jykietä: kovat tuulet, myrškyt, vihmat, välillä on paha keli, välillä on kylmä.
– Še on aivan eri asie, mitä matkuštua autolla, kertou mouttoripyöräilijä. – Ka še on niin mukava! Šie olet vapua, šuat kulkie minne vain tahot. Ruočči, Norja, Šuomi on ajettu ristih rastih. Kävin niise Virošša, Venäjän puolella olin Murmanskissa, Moskovašša, Petroskoissa. Mie rikeneh käyn raja-Karjalašša, Koštamukšešša. Olin Vuokkiniemeššä, Jyškyjärveššä, Puanajärveššä. Mie konšana en ole luken kilometrijä ta käyntimiärijä, ka varmašti kaikkieštah olen käynyn tänne Vienah mouttoripyörällä 25–30 reissuo.
Viime vuotena Hirvaksen festivaalissa oli nellä šuomalaista. Rock’n’road-festivaali on mouttoripyöräilijien pitälti vuotettu pruasniekka. Še ei ole kilpailu, ka mukava ajan vietto. Šielä šoitetah musiikkie, on äijän rahvašta, a mouttoripyörie on vielä enämmän. Šamanmoini harraššuš yhistäy ihmisie ta ylittäy kaikki rajat. Veikon harraššuš šiirtyy häneltä lapšilla ta punukoilla.
-
Työnnä kirjutuš
-
Još löyvät virheitä, kirjuta meilä!
Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!