Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Uhripokkojuhlista kylän pruasniekkah

Venehjärvi on Lesosien kylä ta pruasniekašša on tapana noštua Lesosien šuvun lippu. // Kirjuttajat: Uljana Tikkanen

Venehjärvi on pieni ta yksi kaunehemmista kylistä Vienan Karjalašša. Venehjärveššä on vain kymmenisen taluo. Kyläh et piäše šuurta tietä myöten, šen ympäri on vain kaunehie järvie, rantoja ta meččyä. Rauhallista kyläelämyä virkissetäh lukuset matkuštajat ta vierahat, erityisešti äijän heitä keräytyy pruasniekkoih.

Elokuun 26. päivänä Venehjärveššä piettih kakši pruasniekkua: perintehellini pokkojuhla ta Lešosien šukujuhla. 2000-luvun vaihtehešša Venehjärveššä oli uuvveštah rakennettu Pohročan časoun’a rakennettu časoun’a, kumpani oli tuhottu Neuvoštoliiton aikana. Nyt kaikkie pruasniekkoja tavan mukah pietäh časoun’amänniköššä ta šen pihašša, a konša vielä vietettih pokkouhri-ritualie, niin šen veri valu časoun’an portahilla.

Šitä ennein viimeset pokkouhrit piettih 1900 luvun alušša. Vuotena 1992 piätettih elävyttyä vanha perinneh. Šilloin enšimmäistä kertua pitän aijan piäštä piettih uhripokko-pruasniekka. Nykyjuhlien aikana pokkouhri-ritualie ei enyä pietä, kuitenki perintehellini lihakeitto on aina tarjolla Venehjärven pruasniekašša ta šuurissa patoloissa kiehuu keitto lampahan lihašta.

– Täššä oli eklein tapetettu lammaš ta šen lihašta myö keittimä tätä keittuo. Lihat piti keittyä pari tunttie, jotta pehmiemmäkši ne tultais. Šiitä lisäsimä rokkah porkkanua, potakkua ta luukkuo, kerto vuokkiniemiläini Pauli Garmujev, kumpani pruasniekašša oli piäkokkina.

Perintehen mukah uhripokkopruasniekka on miehien pruasniekka, ennein naisie šiihi ei lašettu ta pokkokeittuoki heilä ei šuanun šyyvvä. Naisilla valmissettih erikoista ruokua. Nyt perintehet ei olla niin ankarat. Tällä kertua kaikkie kostitettih pokkokeitolla ta paissetulla Venehjärven mujehella.

Pruasniekašša Vuokkiniemen Kataja-yhtyveh ta Koštamukšen ”Karjalaini korničča” laulettih ta tanššittih vierahien kera.

Uhripokkojuhla on tapahtuma, kumpani keryäy Lesosie. Ta še ei ole kummallista, vet Venehjärvi on Lesosien kylä. Tällä šuvulla on oma lippu ta pruasniekašša on tapana šitä noštua. Tänä vuotena kunnivo noštua Lesosien šuvun lippuo annettih Lesosien nuorimmalla Santra-tytöllä, kumpani eläy Kalevalassa ta vanhimmalla Vilho Lesosella Jyškyjärveštä. Tapahtumašša Iivana Lesonen kerto lipun värien merkitykšeštä.

Šamoin Lešosien šuvulla on oma šeura. Še keryäy kaikkie ainehistuo, kumpani koškou Lesosien šukuo. Yksi šuvun tutkijista on Sari Heimonen. Jo lapšena naista kiinnoššutti šuaha tietyä, mistä hänen ämmön Lesonen-šukunimi tuli. Ämmö eli Šuomešša, a šielä Lesosie ei ollun hyvin äijän. Ka konša Sari alko tutkie šukunimie, niin šain tietyä, jotta še on Vienan šuku. Sari Heimosen šukututkimuš jatkuu vuuvvešta 1998 alkuan.

Šuvušša löytty lahjakkahie ihmisie. Esimerkiksi, entini merimieš Paavo Lesonen kirjuttau runoja venäjän, karjalan ta šuomen kielellä. Yksi runo ”Venehjärvi – vanha kylä” on omašta kotikyläštä.

Lesosien šukujuhla enšimmäistä kertua piettih Venehjärveššä, šiih keräyty vain pieni osa Lesosie. A konša enšimmäini šukujuhla piettih Šuomešša, niin šiihi keräyty jo 170 ihmistä. Karjalaiset aina autettih ta autetah toini toista. Karjalaisie vetäy oma mua, oma šyntymäkylä. Lesosien poikien avulla eläy ni vanha Venehjärven kylä.

 

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *