Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Pekka Pertun kotirannat

Pekka Perttu (14.10.1917 – 10.08.1992) kirjutti luonnošta ta mečäštä. Kuvašša kirjailija luou uutta tevošta omalla Salmenkorva-huuttorilla.

On olomašša kirjailijie, kumpasien kunnivo aikalaisien kynämiehien kešeššä on ehotoin. Karjalašša šemmosih kuulu Pekka Perttu. Kirjailijan koko tuotanto esittäy rakkahutta omah Karjalah, šen kaunehutta, kanšan folklorie, kulttuurie ta istorijua.

Pekka Pertun kotirannat -kirjallisušillan ilmapiiri oli yštävällini ta lämmin. Še hyvin vaštasi illan šankarin luontuoh – Perttu oli hyvin vuatimatoin ta melko umpinaini ihmini.

Pekka Perttu šynty 14. šajekuuta 1917 Uhtuon piirin Köynäšjärveššä šuuren perehen viimesenä poikana. Hänen juuret oltih tunnetušta Perttusien runonlaulajašuvušta. Pekan enšimmäisenä opaštajana oli hänen tuatto Oleksei Perttunen. Hiän opašti poikuah kaččomah, näkömäh ta arvoštamah luontuo. Pertun monissa kertomukšissa Tuatto on piähenkilönä.

Pekka Perttu opaštu Vuokkiniemen ta Uhtuon kouluissa. Vuotena 1937 ošallistu Petroskoin kurššiloih karjalaisie opaštajie varoin ta myöšty Uhtuon kouluh pedagogina.

Talvišovan aikana Perttu ruato Rintama-leheššä. Jatkošovan vuosina hiän palveli hävittäjäpataljonissa ta oli huavotettu. Šen jälkeh hiän šiirty töih Petroskoin Totuus-lehteh.

Pekka Perttu opaštu Moskovan kirjallisušinstituutissa tunnetun kirjailijan Konstantin Paustovskin luomisseminarissa. Paustovskilta hiän oppi koko elämäkši tärkeimmät tiijot: ei yksistäh šitä, mitein pitäy kirjuttua, ka šamoin ni šen, mistä ta mitä on kirjutettava ta mitä ei. Paustovski opašti Perttuo ”ei kaččomah, ka näkömäh šekä tietämäh ta tykkyämäh luontuo”.

Opaššukšen jälkeh Pekka Perttu tuli Punalippu-lehen toimittajakši šekä toimi Karjalan kirjailijaliiton neuvonantajana. Pertun enšimmäini Ruuhka-kertomuškokoelma ilmešty 1955 vuotena.

Pekka Perttu kirjutti šuomekši ušeita novellija, esseita ta kertomukšie. Šamoin hiän kirjutti pakinoja ni omalla vienankarjalan murtehella. Ne julkaistih kokoelmašša ”Vesiperän pakinoita”. Perttu kiänti šuomekši monie venäjänkielisie tevokšie.

Kirjuttamisešša Pekka Perttu ei kiirehtän. Tunnettu opaštaja Matti Pirhonen näin šano Pertušta: ”Hiän kirjutti ei niin äijän, šentäh kun hyvin tarkkah ruato joka šanan kera ta šiälimättömäšti korjasi kaiken ”vejen”. Ka ne šanat, mit jiätih – ollah tovellah kullanarvoset”.

Pekka Pertun tevokšien aihiet tullah Kalevalašta, Karjalan luonnošta ta kanšanperintehistä. Hiän kirjutti mečäštä ta vietti äijän aikua mečäššä, mi oli hänellä toisena kotipaikkana. Pertun tuotannon piäteemana aina oli Karjalan luonnon šekä šen rikkahuon ta kaunehuon šuojelu. Konša hiän valmisti Väinämöisen venehen jälki -kirjua, niin pani ičellä tehtäväkši ajatukšissa kulkie Kalevala-eepossan šankarin venehen jälkie myöten, ”käyvä” niissä paikoissa, missä elettih ta luotih Perttusien šuvun etuštajat.

Vuotena 1981 Väinämöisen venehen jälki- ta Ihmiset rannalla -kirjoista Pekka Perttu šai Arhippa Perttusella nimetyn Karjalan valtijonpalkinnon. Kirjalilijan tuotanto oli hyvin tuttu Šuomeššaki. Vuotena 1988 hiän oli valittu Helsinkin Kalevala-šeuran ulkomualaisekši jäšenekši. Perttu oli anšijoitunut kulttuuriruataja, Kirjailijaliiton jäšen, hänet palkittih Znak počota -kunnivomerkillä.

 

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *