Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Ken šie olet, misteri Šungitti?

Yksi fullerenin löytäjistä, tutkija Harold Kroto

Hiilivärini mušta kivi on ollun tuttu Karjalašša ilmanikusista ajoista. Vielä Oneganiemen talonpojat huomattih, jotta muššat muat ollah erikoisen vil’l’avat ta yritettih käyttyä hyväkšeh näitä ominaisukšie.  Äšen Petri Šuurella ”liuškekiven” (näin kučuttih ennein šungittie) ominaisuot oltih tutut. Čuari käški šotilahie käyttämäh šungittie vejen puhaštamista varoin retkioloissa.

Enšimmäisie lyhyitä kuvaukšie ”Muššan Aunukšen muan” kivilajiloista oli luatin Nikolai Ozeretskovski 1792 vuotena šekä  Vuori-insenerikunnan alikapitani N. K. Komarov 1848 vuotena. Kuitenki šungitin šeikkaperäisemmät tutkimukšet oli luatin Aleksandr Inostrantsev – Piiterin Imperattorin yliopiston anšijoitunut professori, mineralitietojen ta geologijan tohtori, tovellini valtijoneuvoš. Hiän oli hyvin tunnettu ei yksistäh Venäjän, ka šamoin ni Jeuropan tietomiehien kešen.

Vuotena 1879 Oneganiemellä tutkimušmatkojen aikana Inostrantsev löysi erikoisen ylen harvan ”kiiltäjän mineralilajin”, kumpasešša oli äijän hiiltä (yli 98%). Ominaisukšieh takie tämä mineralilaji oli merkitty erikseh kuin ”uuši iärimmäini etuštaja amorfihiilen rivissä”.

Vuotena 1885 Inostrantsev ehotti antua uuvvella mineralilla nimen šungit. Tuo nimi oli valittu šen paikan mukah, mistä tuo minerali oli löyvetty. Lähellä šitä paikkua šeiso šuuri Šun’ga-kylä. ”Tutkimukšieni pohjalla,– kirjutti professori, – tuli šelväkši, jotta Šun’gan antratsittihiileh kuulujien himija-ainehien mukah, tuo minerali eruou šuurešti muista meilä tutuista antratsittiloista”.

Ajan piäštä šungittiloiksi ruvettih kuččumah kaikkie hiilin rikaštettamie kivilajija. Ta šiitä tuli šekašotkuo, kun ei ieš kaikilla niistä ollun šamanmoisie hyötyomisnaisukšie. Šungitti-nimie vois käyttyä vain niijen kivilajijen yhteyveššä, kumpasissa on äijän hiiltä (yli 60%). Šanotah, jotta juuri tämmösellä kivellä on liäkintäominaisukšie: še on luonnon aksidantti, puhistau vettä ta šuojelou šähkömagnettisešta vaikutukšešta.

Huolimatta šiitä, jotta šungittie on jo pitän aikua tutkittu, vielä nykyjähki tuo minerali on muajilman tietomiehien tutkimuškohtehena.

Šungittie on tutkittu XVIII vuosišuan alušta meijän päivih šuaten, kuitenki tietomiehet ei ole vielä šuatu arvata tämän kivilajin kaikki šalat. Nykyset tutkimukšet tovissetah, jotta šungitti on aivan ainutluatuni.

Europan ainut šungittikivilajin esiintymä on Karjalan Karhumäjen piirissä, Onegajärven lähellä. Juuri tiälä kahen milliardin vuuvven aikana hapettomašša ympäristöššä tuo minerali on muovoštun protobakteriloista ta pienikokosista alkukantasista elimistä.

 

Lukekkua lisyä ainehistuo šungitista Oma Mua -lehen verekšeššä numerošša

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *