Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Konša runoilijat paissah, tykit ollah iänettä

1. Festivalissa Maikki Spitsina luki Mihail Lermontovin Mtsiri-runoelman kappalehen šekä kerto karjalaisien perintehistä ta kulttuurista. // Kirjuttajat: Maikki Remšujeva

Festivalin vierahie vuotettih kirja-jarmankat ta näyttelyt, luomiskentät ta käsityömuasterien esittelyt, lapšien teatterien paraati šekä Lermontovin taiteilijajuhla, kumpasešša runoilijan tevokšie luvettih eri kielillä.

Toimehpitoh ošallissuttih muamonkielillä luojat kirjailijat, kiäntäjät, journalistit Moskovašta, Petroskoista, Iževskista, Rostov-na-Donu-kaupunkista, Kemerovošta, Kazanista, Ufašta šekä kirjuttajat Pohjois-Kaukasin federalisen piirikunnan subjektiloista.

P’atigorskin Venäjän kanšojen kirjallisukšien festivalin järještäjien luvušša ollah Stavropolin šeuvun halličuš šekä Venäjän kanšallisien kirjallisukšien tukiohjelman järješšyškomitietta.

Kirjallisušfestivalin avajaisissa Venäjän presidentin valtuutetun etuštajan šijahini Pohjois-Kaukasin federalisešša piirikunnašša Andrei Galaktionov tervehti kaikkie ta korošti, jotta Pohjois-Kaukasilla rauhan, yštävyön, nuapuruššuhtehien ta yhtymisen idejat ollah erittäin tärkiet ta aktualiset.

Festivali alko rahvahan kisoista kaupunkin tunnetušša Kukkapenkki-puistošša. Šielä Pohjois-Kaukasin kanšat esitettih omie elämäntapoja ta perintehie, käsityöammattija ta kanšallisie ruokie.

Tietyšti festivalin piäošana oli kirjallisuš šekä kiäntäjien ta runoilijien, kritikkojen ta publisistien, drama- ta prousakirjuttajien luova yhtevyš.

Šäveltäjän Aleksandr Al’abjevin kotimusejošša järješšetyššä lehistötilaisuošša tunnetut venäläiset kirjailijat, runoilijat ta kiäntäjät kerrottih omašta työštä julkaisutoiminnan kehittämiseššä varšinki Venäjän kanšallisien kirjallisukšien tukiohjelman rajoissa.

– Olemma niin erilaisie ta yštävällisie – tämä on kanšallisen identiteetin tärkein vektori, pani merkillä Literaturnaja gazeta -lehen piätoimittaja Maksim Zamšev. – Meilä on valtava, monikielini ta kaunis kirjallisuš, mi on yhissetty šuuren venäläisen šanan perintehillä. ”Konša runoilijat paissah, tykit ollah iänettä” – tämä virkeh on aktualini tänäpiänäki. Kuni kirjailijat kirjutetah, luuvvah, pietäh yhteyttä, kiännetäh toini toisien tevokšie – myö olemma voimakkahat ta voittamattomat.

P’atigorskissa on monta Lermontovin paikkua, missä oli käynyn kuulusa runoilija. Venäjän kanšojen kirjallisukšien festivalin toini oša piettih Mihail Lermontovin musejošša. Lermontovin taiteilijajuhlašša kirjailijat luvettih omie runoja šekä šuuren venäläisen runoilijan tevokšie venäjän, avarin, kabardin, osseetin, balkarin, ingušin, čečenin, abazin, karačain, baškirin, dargiinin, čerkessin, tatarin, udmurtin, nogailaisen, kumikin, tsahurin, lezgiinin, teleutin, karjalan ta toisilla kielillä.

Festivalissa Karjalan tašavallan etuštajana oli Oma Mua -lehen toimittaja, kiäntäjä Maikki Spitsina. Hiän tuttavušti toimehpivon ošanottajie karjalaisien perintehih ta kulttuurih, kerto tašavallan kanšallisen kirjallisuon nykytilantehešta, luki Mihail Lermontovin Mtsiri-runoelman kappalehen Zinaida Dubininan kiännökšeššä šekä Kalevala-eepossan runorivijä.

Kirjallisušmarafonin ošallistujie hyvin kiinnošti monikanšallisen kirjallisuon kielien rikkahuš. Lermontovin taiteilijajuhlua jatko luvento Venäjän kanšalliskielien monipuolisukšešta.

Festivalin lopušša oli luajittu yhtehini piätöš šiitä, jotta kulttuuriperinnön rikkahuš – šana, mi kuuluu Venäjän kanšojen eri kielillä – toisie parempi esittäy meijän Kotimuan yhtevyttä ta mahtavutta.

 

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *