Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Karjalaisešta kylyštä ta kylytavoista

Paginkanzu-kerhon ativot šuatih tuttavuštuo Ivanovan Kyly-kirjah // Kirjuttajat: Natto Varpuni

Kerho on toimin vuuvvešta 2013. Šen kävijie ei ole kovuan äijän, ka ne, ketä kiinnoštau kerhon toiminta, jo kešän loppupuolelta ruvetah kyšelömäh, konša kerho avuau uuvveštah omat ovet. Pakinakerho antau karjalaisilla mahollisuon kuulla omua armašta kieltä ta paissa šitä.

– Tänä vuotena kerho alko toimintuah vašta pimiekuušša, šentäh kun myö yrittimä löytyä toisie tiloja meijän kerholla, KRL:n johtaja ta Paginkanzu-kerhon emäntä Natalja Vorobei šano. – Niissä tiloissa, mit meilä on annettu Kanšallisien kulttuurien keškukšešša, on ylen vaikie pityä kielitoimintua. Myö piemmä omie pitoja huonehešša №11 ta kuulemma hyvin kuin šuurešša šalissa harjottelou ukrainalaini kuoro. Šamalla aikua Oma pajo -kuoroki laulau keškukšen pieneššä šalissa. Omašša nurkašša istuos’s’a šuamma kuunnella kahta korkietašoista konserttie, vet’ molommašša kollektiivissa on ylen mahtavat iänet. Ka šaman stolan vierahat ei kuulla toini toistah. KRL toičči järještäy illaččuja Periodika-kuštantamon tiloissa, niin miun mieleštä olis ylen hyvä, još Periodikašta tulis konšanih Karjalatalo, missä kantarahvahien järještöt šuatais omat tilat ta voitais järještyä kunnon kielitoimintua ta rauhašša paissa omalla kielellä, opaštua kielie, kuunnella ta kuulla toini toista.

Pakinakerhon tämänkertasena vierahana oli Kielen, kirjallisuon ta istorijjan instituutin tutkija L’udmila Ivanova. Hiän kerto vähäsen ičieštäh ta šiitä karjalaisien kylyperintehistä šekä luki folkloritekstijä kylyn haltijista omašta Kyly: karjalaizien tavat da uskomukset, rahvaha liečetiedo da kylyn haltijat -kirjašta.

Kyly-teema on tuttava ta lähini kaikilla. Nykypäivinäki kylyperintehie kannatetah kylissä. Illačun ativot kerrottih tutkijalla omista perehtavoista. Karjalan kanšallismusejon asientuntija Tatjana Barantsova, kumpani niise tanššiu ta laulau Kajahuš-folklorijoukošša kerto šiitä, jotta heijän pereheššä kylyn lämmittäjänä ta rahvahan kylvettäjänä on aina ollun naini, ämmö. Konša ämmö kuoli tämä ruato šiirty Tatjanalla. Nyt hiän on kylyhommissa koko šuovattapäivän: lämmittäy kylyö, kylvettäy ta löylyttäy kaikkie ta šiitä viimesenä mänöy kylyh.

Toini vieraš, aunukšelaini Jelena Brussujeva, kerto kuin hänen ämmö liäkičči kylyššä hänen vašta šyntynyttä tytärtä. Jelena anto platenčan ämmöllä kylyn kynnykšen piäličči, eikä nähnyn eikä kuullun, mitä šanoja ämmö šano ta mitä še ruato, šentäh kun ovi oli ummešša, vain ihmetteli, jotta pikku lapši ei itken kuumašša kylyššä.

L’udmila Ivanova kerto šiitäki, mitein Kielen, kirjallisuon ta istorijjan instituutin tutkijat kerätäh rahvahalta tietuo tavoista ta perintehistä ta ehotti illačun ošanottajilla nauhottamh omahisien kertomukšie ta muisselmie ta tuomah nauhoja instituuttih. Ne pannah šäilöh arhiivah ta ruvetah tutkimah.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *