Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Kanšojen kirjallisukšien yštävyš

Pyörie stola -issunnošša runoilija Aleksei Arzamazov kerto Venäjän kanšojen kirjallisukšien kehityšparadigmoista. // Kirjuttajat: Denis Abramov

Lermontovin taiteilijajuhlan jälkeh šäveltäjän Aleksandr Al’abjevin kotimusejošša järješšettih pyörie stola -issunto, kumpasešša käsiteltih Venäjän kanšojen kirjallisukšien tilan ta kehityštendenssien proplemoja. Issuntoh otettih ošua kirjailijat, runoilijat, kiäntäjät, journalistit ta festivalin vierahat.

Runoilija ta kiäntäjä Aleksei Arzamazov Iževskista omašša luvennošša kerto Venäjän kanšojen kirjallisukšien kehityšparadigmoista. Filologisien tietojen tohtorin mieleštä, kanšallisien kirjallisukšien kehitykšeššä löytyy yhtehisie tendenssija.

Enšimmäini paradigma: runouš on kirjallisuon piälajina. Še esittäy kirjallisuon yhteyttä folklorih ta ritualiloih, mit rikeneh oltih runomuotosie. Šen lisäkši monet nuoret kirjailijat pietäh runoutta kirjallisuon helpompana lajina. Täštä šyntyy monta proplemua, kumpasista tärkein on še, jotta kaikissa runoissa on melko yksiluatuni ritmityš. Vaikka kielien keinot annetahki mahollisuon käyttyä erilaisie mukavie ritmijä, mi vois leventyä runouven resurssija.

Toini paradigma: melkein kaikissa kanšallisissa kirjallisukšissa pikkuhil’l’ua kuollah prousan šuuret lajit. Nuoret kirjailijat harvoin voijah kirjuttua romanin. Šyynä on še, jotta romanie varoin pitäy oikein hyvin tietyä omua muamonkieltä, šen erikoisukšie, fraseologismija. Šen lisäkši nuorilla rikeneh ei riitä ahkeruutta pitälti luuvva yhtä tevošta, heitä enemmän kiinnoštau terävä luomistyö. Prousua tavallah kirjutetah aikuhiset ihmiset.

Kolmaš paradigma: dramaturgijan heikko tilanneh. Draman kirjuttamini vuatiu kirjailijašta šuurie ponnissukšie ta ihmisen luonnon ymmärtämistä. Šuurin oša kirjuttajista ei olla šiih valmehet.

Nelläš paradigma: kakšikielisyš Venäjän kanšojen kirjallisukšissa. Eryähät kirjailijat aletah kirjuttua muamonkielellä, ka šiitä jo mintäh lienöy kiännytäh venäjän kieleh. Monet, esimerkiksi, šuomelais-ugrilaiset kirjailijat ei kovin hyvin ošata venäjän kieltä ta heijän venäjänkielisissä tevokšissa šattuu olomah äijän virheitä šekä kirjan luatuki pahenou. Monet filologit jo paissah šemmosešta mukavašta ilmijöštä kuin ”ei-venäjän venäjä”.

Aleksei Arzamazov on varma, jotta kanšallisen kirjailijan on pakko kirjuttua omalla muamonkielellä ta šillä tavalla kehittyä omua perinnehtä. Šamua mieltä on ni kiäntäjä Aleksandr Pr’ažnikov, kumpani niise esiinty issunnošša:

– On mukava, konša ihmini kirjuttau muamonkielelläh hyvän tevokšen. Šiitä voit tulla mahtava ilmijö hänen kanšan kirjallisuošša. A konša šen tevokšen hyvin kiännetäh toisilla kielillä, niin še toisillaki kielillä painettuna niise voit tulla ilmijökši. Ta on hyvin ikävä nähä, konša kanšallini kirjailija yrittäy kirjuttua venäjän kielellä, mi ei ole hänellä oma ta lähini. Täštä ei tule mitänä hyötyö kuin kanšallisella, šamoin ni venäläisellä kirjallisuolla.

Pyörie stola -issunnošša äijän paistih ni kiäntäjän työštä ta šiitä, jotta eri kanšojen kirjallisukšien yštävyöllä on hyvin šuuri merkityš koko Venäjän kirjallisuon kehitykšeššä.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *