Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Vienanmeren keittijön värit muanitetah

1. Näyttelyn avajaisissa nuori karjalais-šuomelaini food-valokuvuaja Sofja Tiätiväinen kerto, jotta valokuvat šäilytetät hänen vaikutukšie matašta Vienanmerellä, niissä tuntuu pomorilaini koloritti, meren ta koptitun kalan tuokšu. // Kirjuttajat: Maikki Spitsina

Vienanmeren keittijön värijä -valokuvanäyttelyn avajaisissa Kanšallisen musejon johtaja Mihail Gol’denberg muhi, jotta tänäpiänä musejošša tuokšuu kavalla. Mihail Leonidovič korošti, jotta kanšallini ruoka auttau malttua rahvahan erikoisukšie. Nyt Petroskoi on “miehitetty” vierahalla ruuvvalla – joka kohašša voit šyyvvä sušija, gamburgerija, a etnokeittijyö löytyä ta maissella on hyvin vaikieta. Juuri šentäh Vienanmeren keittijön värijä -näyttelyn avuamini on niin tärkietä.

Valokuvanäyttelyn järještäjänä on etnokulttuurisien keškukšien ECHO-liitto ta šen johtaja Svetlana Kol’čurina.

– Valokuvanäyttely avuau pomorien kulttuurikoodit, on varma Kol’čurina. – Još myö kačomma Vienanmereh, niin tuntuu, jotta še aina on harmua ta mitätöin, ka pomorien keittijö on hyvin värikäš. Näyttelyššä šuau nähä ruuvvan ta kulttuurin monivärisyön ta moninaisuon, mi on šäilyn pomoriloilla.

Kaikki reseptit keräsi pomorien perintehien šäilyttäjä Nadežda Sem’onova. Näyttelyn presentatijošša naini kerto, jotta pomorien elämäššä joka kalalla oli oma merkityš:

– Kapa on pyhäruoka, šitä keitettih heinäaikana. Pientä kalua suarittih, a matkah pomorit otettih umpinaisie kalakukkoja. N’avuakašta keitettih uuhhua, a šiikua ta paltassuo käytettih kalakukkoh. Stolanemäntänä pomoriloilla aina oli tr’oska, heitä äšen šanottih tr’oskanšyöjiksi rakkahuošta šiih kalalajih.

Kaikki valokuvat on otettu Belomorskin piirissä, pomorilaisešša N’uhča-kyläššä. Jotta esittyä ruuvvanlajien monipuolisuon, valokuvanäyttelyn koordinattori Svetlana Kol’čurina kučču nuoren food-valokuvuajan Sofja Tiätiväisen. Neičyt tunnušti, jotta hänellä matka pomorilaiseh kyläh oli šuurena ihmenenä, vet šitä ennein Sofja ei käynyn kunnena Petroskoita pohjosempi. Valokuvuaja luati omie töitä piäkaupunkin ravintoloissa ta kahviloissa, ta uuši kokemuš oli hänellä löytämisenä.

Šamoin Vienanmeren keittijön värijä -valokuvanäyttelyššä oli esitetty Pomorilaisen keittijön reseptijä -kirja. Šen šuunnittelija Jevgenija Makkojeva kekši, mitein voit kertuo pomoriloista, jotta še olis mukava ta niin šyntyki food-valokuvaukšen muovon ideja.

Uuvven valokuvanäyttelyn voit juata kolmeh ošah – yksi “miehien” ta kakši “naisien” ošua. Enšimmäiseššä ošašša on kerätty valokuvat, kumpasien aihiena ollah meri ta kalaššuš. A toisissa ošissa on näytetty ruuvvan valmistamini ta naisien ilot. Järještäjien šanojen mukah, valokuvie on äijyä enemmän, mitä mahtu kirjah ta näyttelyh, šentäh hyö ruvetah laittamah niitä VK-sosialiverkon N’uhča-kylän ryhmäh.

Valokuvanäyttelyn toiminnan rajoissa KT:n Kanšallisešša musejošša piettih avonaisie luventoja pomorien etnokulttuurisešta elämäštä, kumpaset kerättih äijän innoštunehie ihmisie.

– Pomorit eletäh meren rannikolla, šyyvväh šitä, mitä antau meri, tykätäh ta ymmärretäh mertä. Heilä on erinomani elämäntapa. Konša myö šuunnittelima valokuvanäyttelyö, niin piättimä, jotta šen aikana pitäy enemmän kertuo pomoriloista. Luventojen aikana kuuntelijat šuatih tietyä äijän mukavua täštä kanšašta, heijän elämäntavoista, pakinašta, nimien tarkotukšešta. Šamoin luvennot-dialogit oli omissettu pomorien venehillä ta pukuloilla, kerto Svetlana Kol’čurina.

Tuttavuštuo Vienanmeren keittijön värijä -valokuvanäyttelyh voit tuiskukuun loppuh šuaten.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *