Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Ruato ihmistä čomentau

Nadežda Lukkonen kutou mattoja omilla kankašpuilla. // Kirjuttajat: Uljana Tikkanen

Karjalaisien vierahanvaraisuš on tuttu asie. Kun tulet taloh, emännällä ollah jo valmehet piirakat ta hiän hermoštuu, još vieraš kiireheššä lähtöy pois čäijyö juomatta.

Jyškyjärveššä nyt eläy vain muutoma šata ihmistä. Kešällä elämä vilkaštuu, kaikki ollah peltoruatoloissa, kerätäh šienie ta marjoja, kalaššetah. Talvi ei ole niin kiirehini aika, naiset issutah kotiloissa, ruatah käsitöitä ta on aikua paissa heijän kera.

Maikki Gerasimova on vanhimpie kyläneläjie, hiän tuli Jyškyjärveh 1959 vuotena, ennein šitä evakošta tultuo ruato uitošša Šommalla. Hiän muistau niitä aikoja, konša naisien piti olla kovina ta voimakkahina.

- Naisien piti äijän ruatua. Miehet vet’ kaikki otettih šotah, jiätih vain naiset ta nuoret, alaikäset. Vaikie oli, ka kuitenki piti matata hil’l’akkaiseh ta kaikki ruavot ruatua kolhoosissa ta kotiloissaki riitti ruatuo, piti hoitua karjua, lapšie, perehet oltih šuuret, viisi- kuuši lašta. Šemmoset kohtalot oltih naisilla, Maikki kertou.

Nyt elämä on äijyä parempi. Kylissä, kuitenki, on vanhoja taloja, kumpaset šeisotah lahuomašša, vain on hyvieki taloja, kumpasie rahvaš korjatah ta kumpasie ahkerat karjalaiset naiset pietäh puhtahina ta mukavina. Naisien luonnošta pakauttelin Nadežda Lukkoista. Hänen muamo on Jyvyälahešta ta tuatto Vuonnisešta. Vanhemmat tutuššuttih uittoruatoloissa Jyskyjärveššä tai jiätih tänne elämäh.

– Miun muamolla oli hyvä luonto ta hiän tykkäsi ruatua, tikutti oikein äijän, kuto mattoja, šilloin meilä ei ollun kankašpuita, oltih šeinäštä šeinäh luajitut puut ta niihi nuaklah pantih lankoja. Mie muissan, mitein myö yheššä kutoma mattoja. Muamo tykkäsi kalaštua, kerätä marjua ta šientä, muamolta kaikkie tätä ičeki opaššuin, Nadežda muistelou kutuos’s’ah mattuo.

Talvi on paraš aika, jotta valmistua tilaukšie. Mattoja Jyškyjärven muasteriloilla tilatah nuapurikylistä ta Šuomešta.

– Nyt kyläššä on noin kymmenisen kankašpuita, vanhemmat tai nuoremmat tykätäh kutuo mattoja, Nadežda lisyäy.

Mattojen kutomisen lisäkši Jyškyjärven naiset vanutetah kaunehie ta lämpimie vehkehie. Ennein kyläššä piettih lampahie, nyt villua oššetah tahi käytetäh vanhoja villavaroja. Valentina Tarasova ta Vera Batiščeva joutoaikana vanutetah ta opaššetah toisieki luatimah omin käsin kaunehie villavehkehie käyttämällä vettä ta muilua. Harraštuš alko pienistä kuatančoista, a nyt naisien kokoelmissa on hattuja, koristehie, toššuja, liivijä.

Jyškyjärven naiset ollah ruatajat ta nyt, konša on enemmän joutavua aikua, naiset omissetah šitä kaunehuolla. Kaikki hyö rakaššetah omua kylyä ta kaikki yheššä, ken millä voit, šäilyttäy ta pitäy huolta šiitä. Jyškyjärveläisien ruato koristau kylyä. Eihän šuotta šanota ei paikka ihmistä čomenna, ka ihmini paikkua.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *