Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Mintäh ne uinottih...?

Uinonnuijen kylien festivalissa innokkahašti laulettih ta tanššittih luomisjoukot // Kirjuttajat: Irina Zaitseva

Vuotena 1757 paikallini kupča Ivan Mart’janov löysi Tiudijan marmoraesiintymän. Hiän järješti šen šuannan ta kuletukšen Piiterih.

Vuotena 1769 Jekaterina II käšyn mukah Tiudijah tuli kakši italijalaista muasterie, a ruatajie työnnettih Uralista. Juuri muista gubernijoista tulluot ruatajat peruššettih Valkiemäjen kylä. Šielä ei paistu karjalakši.

Vuotena 1807 peruššettih Tiudijan marmoratehaš. Tiudijan marmorua käytettih Piiterin monien tunnettujen rakennukšien koristelušša. Niijen joukošša on Iisakin kirikkö, Talvipalatti, Kazanin piäkirikkö ta Marmorapalatti. Vuotena 1892 tehaš pantih kiini ta marmoran šuanta loppu. Mainehikkahista ajoista muissuttau kallivo, mistä ennein šuahuššettih marmorua. Še kohuou kylän vaštapiätä ta näkyy Hiisjärven rannalta.

Pitäy mainita, jotta Tiudija ta Valkiemäki elettih ei yksistäh marmoranšuannašta. Šiih aikah Tiudija oli kauppakeškukšena ta tuotti jauhuo. Valkiemäjen talonponpojat muokattih peltuo, kalaššettih ta luajittih esinehie marmorašta.

Vuotena 1856 Valkiemäkeh rakennettih Kazanin jumalanmuamon ikonin kirikkö. Še on nyt puolekšituhoutunut. Ka še on tovella tärkie muistomerkki, šentäh kun šen arhitektori oli Konstantin Ton, Hristossa Vapauttajan kirikön luatija.

Šiih aikah Valkiemäki kuulu Tiudijan prihotah, kumpasešša oli kuuši kylyä. Kaikissa kylissä paičči Valkiemäkie paistih karjalakši.

Festivali alko rukoilupalvelukšešta kirikön luona. Toimenpivon piäkenttänä oli šen lähellä olija kylän keškuš.

Festivalih tulluijen virallisien henkilöjen joukošša oli Karjalan tašavallan Lakienluajintakokoukšen piämieš Elissan Šandalovič, valtijonjärješšykšen ta paikallisen ičehallinnon komitietan johtaja Anna Lopatkina, Kontupohjan piirin hallinon piämieš Vitali Sadovnikov ta Hirvakšen kunnan johtaja Ol’ga Sivokon’. Hyö koroššettih toimenpivon tärkevyttä, šentäh kun še auttau elvyttämäh perintehie ta arvoštamah kylän kaunehutta.

Projektin luatija O’lga Meškova kerto miula toimenpivon konseptijošta. Festivalin kuvallini nimi tarkottau šitä, jotta nykyjäh Venäjällä on tovella äijän “makuajie” kylie, kumpaset “havaččauvutah” eloh vain kešällä. Ne kylät ei ole kuoltu, eikä ne eletä täyvellistä elämyä. Ol’gan šanojen mukah, äšen Neuvoštoliiton aikana, huolimatta šiitä, jotta perintehie ruvettih unohtamah, kylät kuitenki kehityttih, šentäh kun oli kolhosija ta sovhosija. Eläjillä oli ruatuo.

Festivali jatku. Luomisjoukot laulettih ta tanššittih innokkahašti. Kaunehuškilpailu šopi festivalin teemah. Šen ošallistujat kerrottih omista kylistä, rahvahista ta šukuloista. Valkiemäjen eläjät järješšettih 80–100 vuotta vanhojen kotivehkehien näyttely. Lisäkši oli auki Kontupohjan piirin marmoran näyttely, missä oli esillä tovella ikivanhoja kivilajija. Festivalissa oli mahollisuš tuttavuštuo paikallisien muasterien luajokših. A kasakkojen miehien huvit eläytti pruasniekan ilmapiirtä.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *