Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Pekka Laaksonen: Kalevalašta, arhiivatoiminnašta ta karjalan kieleštä

Professori Pekka Laaksonen kerto kanšanrunouven tutkimisešta ta kulttuuriperinnön merkitykšeštä. // Kirjuttajat: Uljana Tikkanen

Professori esiinty tänä vuotena Vuokkiniemeššä pietyššä simposiumissa ta hänen esitelmän teemana oli Vuokkiniemi ta kanšanrunouven arhiiva.

– Halusin paissa kanšanrunouven tutkimisešta. Kanšanrunouven arhiiva on šuuri ta merkittävä, monet šanotah, jotta še on muajilman paraš kanšanrunouven arhiiva, šen entisenä johtajana olen šamua mieltä.  Šuomešša on pitän aikua tallennettu ihmisien šuullista perinnehtä ta varšinki Kalevala-mittaista runoutta. Juuri šiitä keruutyö oli alkan ta vuotena 1831 šynty šuomelaini kirjallisuon šeura, missä kanšanrunouven arhiiva nyt on, Pekka alko oman kertomukšen.

Hiän muisteli, kuin vieraili tiälä enšimmäisie kertoja:

– Inhan valokuvat ollah klassikkoja Vienan runouven tutkimisešša ta šamoin runokylien kuvaukšešša. Ne oli kuvattu 1890-luvulla, še oli kirjallisuon šeuran ta kanšanrunouven arhiivan šuunnalta toivottu ruato. Näin haluttih šuaha kuvitušta Kalevala-eepossah ta šen takie Inha läksi kiertelömäh näitä kylie. Šiinä mieleššä haluosin noštua täššä seminarissa esillä kanšanrunouven merkitykšen ta runokylien merkitykšen Šuomen kulttuurin istorijašša.

“Kalevala” on Šuomen kiännetyin kirja. Ennein kiännökšien alkamista eryähät kiäntäjät vierailtih Vienašša. Pekkaki kävi matoilla heijän šeurašša.

– Vuotena 1999 myö šuorittima matan tänne kiäntäjien kera ta še painu mieleh. Še oli mielenkiintoni matka, šiinä oli mukana kymmenkunta eri kielien kääntäjie. Oli mukava kuunnella kiäntäjien kommenttija, mitein näijen maisemien näkömini ta tutuštumini näih paikkoih vaikutti heijän kiännökšien luatimiseh. Eryäš hindin kiäntäjä kerto, mitä hiän oli koken: ihmiset tiälä eletäh erillisissä taloissa, hiän maisteli paikallisie ruokie ta haisteli tuokšuja, šai läheštyö šitä elämyä ta šai paremman voiman omašša kiännökšeššä. Vietnamilaini kiäntäjä Bùi Viêt Hoa ihaili karjalaisie šammalmättähie. Muissan, kun myö istuma Venehjärven rannalla ta kuulima järveltä päin kuikan huuton. Šiinä tuli mieleh ta rupesima ajattelomah, mitein tuon linnun nimi kiännetäh eri kielillä.

Niitä paikkoja myöten, missä hyö oli šilloin kävelty, nytki šuau matkuštua ta tuntie šitä runokylien ilmapiirie. Eryähät paikat ollah nyt runonlaulajien muistomerkkilöinä.

Pekka Laaksonen on ollun jo muutoman vuuvven eläkkehellä. Arhiivan tehtvistä hiän on kertou näin:

– Tehtävä on še, jotta luaja ainehisto, kumpani šinne on kerätty käsikirjutukšina Lönnrotin luatimista muisihpanoista ta vanhan runouven tallentamisešta, – še on perinnehtä, kumpani on kerätty tuhanšilla ihmisillä. Še on järješšetty eri tavoin, ajan ta teeman mukah. Nyt uuši tehniikka on äijälti helpottan arhiivan työtä. Ainehistošta pitäy pityä huolta, jotta še šäilyis. Toisena tärkienä šeikkana on še, jotta ihmisien olis mahollisimman helpompi piäššä tänne.

En voinun jättyä kyšymättä professorilta, mitä mieltä hiän on karjalan kielen tilašta ta tulevaisuošta.

– Miun mieli on hyvin toivekaš, jotta še šäilyy. Kieli šuau tukie šitä tutkitah ta harraššetah. Vain karjalaisien luku laškou ta še merkiččou, jotta valtijon pitäy kinnittyä šiih enemmän huomijuo ta kannattua niitä, ket ošatah kieltä ta paissah šitä.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *