Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Šuuren talon vanha istorija

Kuvan takatauštalla olija kakšikerrokšini rakennuš on entini Uhtuon opaštajaseminaari. // Kirjuttajat: Kuva otettu karjalansivistysseura.fi -nettišivuilta

Kaččokkua tuota Karjalan Šivissyššeuran šivuilta lainattuo istorijallista valokuvua. Tunnettako työ šiinä kaunehen Uhut-joven šen jyrkkine čuururantoineh? Kuva oli otettu šiitä paikašta, missä vielä muutoma vuosi takaperin oli Luoteisošan mečänšuojelulaitokšen lentoašeman rakennuš. Nykyjäh on vaikie kuvitella, jotta tältä kohalta onnistuis luatie šamanmoini panoraamakuva: vuosien mittah näillä paikoilla on kašvan korkie ta šakie havumeččä.

Kuvan ajašta ta šen luatijašta ei ole tietuo. Kuvašša hyvin nävytäh polut, mit kuletah joven rannalla, monieš talo, mi šeisou ihan rintehen laijalla, a pikkuista loitompana – šuuri kakšikerrokšini rakennuš.

Karjalaini kirjailija ta lehtimieš Paavo Leontjev muisteli, jotta tämä kakšikerrokšini talo oli rakennettu XX vuosišuan alušša ta šiinä alkujah oli toimin opaštajaseminaari. Neuvoštovallan aikana näissä tiloissa oli Uhtuon ruatajien ta talonpoikien istituuutti, kumpani jälešti muutettih talonpoikaisnuorison koulukši. Myöhemmäššä vaihiešša tiälä oli pedagogitehnikumi ta koulun internatti.

Omašša Uhtuon tašavalta -kirjaššah Paavo Leontjev kirjuttau näin: “…Šotavuosina täššä talošša šijouvuttih šotamiehet, šovan jälkeh šen tiloissa oli toimin lapšienkoti, kumpasešša elettih šovan aikana orpoloiksi jiänyöt lapšet Uhtuošta ta šen lähikylistä. …Rakennuš, još verrata šitä 1920 vuuvven kuvih, oli vähän muutettu. Šuvipuolini lisärakennuš oli purettu ta šiirretty še vaštakkaisella puolella. Näin šalin šuvipuoli šuurine ikkunoineh avautu päiväsen paissolla. Šalin länšipuolelta oli rakennettu näyttämö. Vuotena 1978 ili 1979 rakennukšen yläkerrokšet oli purettu. Mi oli šyynä? Višših še oli luajittu šen takie, kun ei ollun halukkahie hoitamah ta ylläpitämäh tätä rakennušta. Miun opaštaja Timofei F’odorovič Lettijev šurkiemielisešti kerto, jotta talon ylävenčät oltih väriltäh ihan meripihkan keltaset eikä oltu yhtänä lahottu. Tuo talo olis vielä šeison puoli vuosišatua vähintäh. Hiän kerto šiitä kyynälet šilmissä. Matvei Isakovič Pirhonen niise oikein pahekši šitä.

Talo hyvin näky Uhtuon eri puolilta, še kohosi kylän yllä niin kuin piäkirikkö. Paikalliseläjien šyväimissäki šillä oli oma pyhä paikka. Oša talon hiršilöistä oli käytetty sovhosin šuuren poitakkakuopan rakentamiseh, kumpani ajan piäštä niise jäi käyttämättä…”

Monet Kalevalan piirin eläjät hyvin muissetah tätä rakennušta, eryähät oli eletty šiinä kouluvuosina. Oli aika, konša lapšet Luušalmešta, Kepalta, Vuokkiniemeštä ta Kuušiniemeštä, lopettuan kahekšanvuotini opaššuš omissa kouluissa, jatettih opaššušta Kalevalašša. Koulun internatista, kumpani šijoutu juštih šiinä rakennukšešša, tuli šiksi ajakši heijän toini koti.

Tämmöset, enši nävöltäh tavalliset vanhat muššanvalkiet valokuvat, kumpasien takana on niin šuuri ta pitkä irtorija.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *