Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Ristikanšan elämä on kirjava, kuin tikka

Anastasija Pakkanen oman talon portahilla Sosnovi-kyläššä heimolaisieh kera. // Kirjuttajat: Nina Remšujeva

Anastasija Petrovna Pakkanen on šyntyn 15. pimiekuuta 1928 Kiestinkin kunnan Pohjoni Šuurijärvi -kyläššä.

Ennein šotua Pohjoni Šuurijärvi -kyläššä oli 17 taluo. Joka pereheššä oli lehmie, kosoja, lampahie, ka ei ollun kanoja. Kaikilla oli venehie, verkkoja, šukšija šekä pieni jauhinkivi karšinašša. Koissa jauhuo jauhottih pienin miärin, a jotta jauhota talven jauhovarat käytih myllyllä Melliččä-jovella. Kyläššä ei ollun kauppuna, ka oli leipomo šekä toimi Punani tähti-kolhosi.

Naiset tikutettih šukkie, kintahie, pušeroja, lakkija. Täkkijä luajittih lampahan villašta. Kankašpuita oli vain muutomašša pereheššä. Kankahie ta toisie tarvittavie tavaroja oššettih Kemissä, Kajanissa ta Oulušša. Tavallisešti oššokšilla käytih talvella, konša oli enemmän aikua ta vet kuormatulla heposella oli helpompi liikkuo rekikelie myöten. Šähkyö ei ollun ta pirttija valotettih pärevalolla šekä eryähičči öljylampulla ta kynttilöillä. Joka talošša oli kiukua ta kaikkie ruokie valmissettih šiinä. Čäijyö ta kahvie juotih harvoin, niijen ieštä savarittih eri heinie ta osrarieškasie. Ihmiset kašvatettih ruista, osrua, potakkua, nakrista, turnepsie, ka porkkanua ta punajuurta ei ollun. Ennein šotua toičči maisseltih arpuusija, omenoja ta limonija.

Ennein šotua P’otr ta Fedora Petrovin pereheššä oli viisi lašta – Mitrofan, Anastasija, Marija, Ivan ta Irina.

Vuuvven 1941 elokuušša piiri pommitettih lentokonehista. Koko kylöveh oli evakuoitu Arhankelin alovehella. Evakkoh piäšyšteliyvyttih kakši kuukautta rautatietä myöten Belomorskin kautti. Petrovin pereh eli Gribaniha-kyläššä. Paikallisen kolhosin väki kašvatti kašviksie rintaman tarpehie varoin ta varušti halkuo.

Anastasijalla oli jo melkein 14 vuotta ta hiän kaikissa töissä autto vanhempie. Šen lisäkši tyttö ruato myöjän apulaisena kaupašša, kurjerina poštissa, lapšienhoitajana miliisin pereheššä šekä halasi halkuo ta varušti kašviksie rintamua varoin.

Šovan jälkeh pereh myöšty Karjalah vuuvven 1945 elokuušša. Melkein kakši vuotta hyö elettih parakissa 19 kilometri -paikašša, a kevyällä 1947 tultih omah kyläh, ka šielä ei jiänyn yhtänä taluo. Koko vuuvven Petrovit elettih muamajašša, missä vain muatih, a ruokua piti keittyä pihalla. Vuotena 1948 tuatto nošti oman talon.

Anastasija niise ruato kolhosissa, a talvella mečänhakuulla. Neičyt tuttavuštu Ivan Ivanovič Pakkasen kera ta nuorien šyväimissä šytty rakkahuš. Vuotena 1951 pariskunta mäni yhteh. Pereheššä šynty viisi lašta, onnakko kakši kuoli pieninä. Pakkasien kolme lašta ollah jo aikuhiset ihmiset, kaikilla on lapšie ta punukkoja.

Anastasija mieheh kera elettih erimoisissa paikoissa, missä oltih mečänhakkuutyöt. Mieš ruato, a naini kašvatti lapšieh. Vuotena 1958 pereh myöšty kotikyläh, a vuotena 1964 muutti Sosnovi-pos’olkah.

Anastasija Petrovnalla on monta plemänniekkyä, kumpaset käyväh täjin luo mahollisukšen mukah. Hiän jäi yksin vanhemmašta šukupolvešta. Kaikki heimokunta tykkyäy kuunnella Anastasijan kertomukšie elämäštä, vet hiän äijän mitä muistau, voit koko kirjan valmistua hänen elämäkerrašta.

Nyt naini eläy Tatjana-tyttäreh kera, a P’otr ta Nina rikeneh käyväh muamoh luo kostih. Kuuši punukkua ta kuuši pravopunukkua niise kunnivoitetah ta totellah ämmyö-pravoämmyö. Kaikki pereh aina muistau onnitella armašta ihmistä kaikilla pruasniekoilla ta šyntymäpäivillä.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *