Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Musiikin parentava voima

2. Petroskoissa tunnettu muusikko Sergei Stangrit jo enemmän 20 vuotta on ruatan musiikkiterapijan alalla. // Kirjuttajat: Kuvat: Arseni ta Marija Golubevit

Tunnettu muusikko, monilla šoittimilla taitaja šoittaja, Karjalan anšioitunut artista Sergei Stangrit jo enemmän 20 vuotta on ruatan musiikkiterapijan alalla Petroskoissa. Nyt musikantti valmisti kirjan musiikkiterapijašta “Hetkien musiikki. Harjottelijan musiikkiterapeftin kokemušta”. Tämä oli pitälti vuotettu kirja. Vet ihmisie, ket šuatetah käyttyä musiikkiterapijua on hyvin vähän, a lapšie ta aikuhisie, kellä tämä metodiikka vois auttua, on tuhanšie.

Sergei Jakovlevičin kirja esitettih Petroskoin valtijonyliopiston kirjaštošša. Presentatijoh tultih muusikon opaštujat Džins-Kantele-etnoryhmäštä ta invaliidilapšet, kumpaset käyväh Stangrit-keškukšeh ta parennetah tervehyttä musiikkiterapijan avulla, šekä šoittajan yštävät ta kollegat.

Kirjan esittelyššä oli kertomukšie ta muisselmie. Niin Oleg Junilainen, Petroskoin lapšien 2. poliklinikan piäliäkäri, šaneli:

– Oli vuosi 1996, še oli vaikie aika liäkintäalallaki, ei ollun rahua. Ka šiih aikah meilä oli enemmän vapautta ta meilä oli mahollisuš ičen luatie piätökšie. Še oli tärkeintä. Myö aina ajattelima, mitein auttua lapšie, kumpasilla on vaikeita tautija. Ajatellešša šynty ideja avata liäkintä-, psihologi- ta logopedikeškuš ta kuččuo šiih eri alan asientuntijie. Keškukšešša myö rupesima pitämäh tanššiterapijua, teatteriharjotteluja ta mie pitälti ajattelin, mi musiikkilaji valita ta millä šoittimilla opaštua lapšie šoittamah. Milma miellytti kantelen šoitto ta mie ajattelin, eikö še šopis? Šen lisäkši šoittamini kantelen kielillä hyvin kehittäis lapšien šormien ruatuo. Niin mie kučuin Sergei Stangritin polikliinikkah pitämäh musiikkiterapijan tuntija. Šen terapijan tulokšet melkein heti tultih näkyvih. Lapšien kera ruattih liäkärit, opaštajat, muusikko, teatteripedagogi ta horeografi.

Hetkien musiikki -kirjašša Stangrit kertou hänen kehittämäštä musiikkiterapijan metodiikašta. Kirja on ainutluatuni, vet musiikkiterapija on vašta kehitykšen kynnykšellä ta šiitä vähä ken tietäy.

– Musiikkiterapijašša tärkeintä on tuntie hetkijä, mit tapahutah elämäššä, šuhtehissa ta olla kiitollisena niistä. Esimerkiksi, nyt mie kiitän teitä kaikkie, jotta tulija tänne. Myö emmä voi ohjata aikua, ka myö voimma, esimerkiksi, luuvva musiikkie, olla tapahtumien luatijina, iččien ta toisien kehittäjinä. Toisin šanoin myö voimma elyä. Še on tärkein ajatuš, kumpasešta mie kirjutan kirjašša ta kumpasešta kerron opaštujilla, kerto Sergei Jakovlevič.

Pakinojen ta onnittelujen lisäkši kirjan presentatijošša oli esittelyjäki. Džins-Kantele-etnoryhmän artistat šoitettih kantelella. Šen lisäkši lavalla rohkiešti nouštih ni Stangrit-keškukšen opaštujat – erikoiset lapšet, toisien lisäkši ni autistit – ta šoitettih musiikkikappalehie oman opaštajan kera. Nämä kappalehet oltih pienet, vain ilman niitä ei olis šitä musiikkie. Jotta kappaleh onnistuisi, joka nuotti, lyhyin ta pieninki, on tärkie, šamoin kuin ni jokahini lapši koko elämäššä.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *