Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Karjalaisuš šyväimen asiena

// Kirjuttajat: Olga Melentjeva

Še, jotta häneštä tulou toimittaja, oli tullun šelväkši vielä kouluaikoina. Tyttö oli hyvä kirjuttamah ta rikeneh hänen ainehkirjutukšie luvettih iäneh luokašša.
– Milma kiinnoššettih yhteiskunnalliset asiet ta politiikka, Laurila muistelou. – Koulun lopetettuo miun ei tarvinnun pitälti miettie šiitä, minne läksisin ielläh opaštumah.
Aila-Liisa piätti hakie Tamperen yliopistoh journalistiikka-alalla. Opaššukšen rinnalla neičyt harjotteli oululaisešša Liitto-leheššä, jälešti ruato kešätoimittajana tamperelaisešša Aamu-leheššä. Laurilalla on šamoin ratijo-toimittajan kokemuštaki, välillä hiän oli toimin Yleisratijošša šekä Ruočin ratijon šuomenkieliseššä toimitukšešša. Myöhempäh hiän kuitenki myöšty Aamu-lehteh, missä jatko työtäh vakituisena toimittajana yli 30 vuotta.
Karjalaisus-teema on kiinnoštan Laurilua aina juštih oman tauštan takie. Aila-Liisa Laurila on šyntyn Oulušša. Kuitenki hänen karjalaiset juuret kuletah muamoh šuvun kautti Šalmin Koveron kyläštä, Tulemajoven varrelta. Aila-Liisan muamo Irja Herrala (Fomina) vanhempieh kera šiirty Šuomeh 1940-luvulla. Pereh ašettautu elämäh Oulun lähellä Utajärvellä.
Tuatto Toivo Johannes Merilä oli šyntysin Oulun šeuvuilta. Laurilan vanhemmat tavattih vuotena 1955 ta kohta mäntih yhteh. Aila-Liisan lapšuš mäni Utajärvellä, šielä hiän kašvo ta kävi kouluo. Ihan pieneštä šuahen tyttö tiesi omista karjalaisista juurista.
– Šitä ei pietty šalana, eikä šiitä avoimešti kerrottukana muilla. Pienenä mie rikeneh olin muamon vanhempien luona ta hyö keškenäh aina paistih livvin karjalua. Muamoki omien heimolaisien, šeukkujeh kera pakasi omalla kielellä. Toičči kun miula šattu käymäh kaverija, tavallisie pohjois-pohjalaisie lapšie, niin hyö ei ymmärretty mitä ne paistih, kun ne paistih livviksi. Miulahan še oli tavanomaista, kun mie kuulin šitä kieltä aina. Paičči meijän perehtä Utajärveššä eli vielä äijän muitaki karjalaisie, kumpaset oltih uškonnoltah oikieuškosie. Myö pitimä yhteyttä omašša piirissä, meilä oli oma karjalaisyhteisö, oma kieli ta kulttuuri.
Vuotena 2006 Aila Liisa šiirty uuših tehtävih, häneštä tuli Karjalan Šivissyššeuran tukeman Karjalan Heimo -lehen piätoimittaja.
- Šinä vuotena Tamperella oli järješšetty Karjalan Šivissyššeuran 100-vuotisjuhlat (šentäh kun šeura oli peruššettu juštih Tamperella)  ta šamalla haettih Karjalan Heimo -lehteh uutta piätoimittajua. Miut valittih šiih virkah. Miula oli aikasempua kokemušta oman lehen luatimisešta. Nuorena olin yhen vuuvven ollun Oulun ylioppilašlehen piätoimittajana. Jälešti Aamu-leheššäki mie noin 10 vuotta valmistin Viikko-liitehtä, mi käsitteli kaikenmoisie tapahtumie ta kulttuurie. Višših tuo kokemuš vaikuttiki šiih, jotta Karjalan Šivissyššeura hyväkšy miut tähä työh.
Še oli kuitenki aivan eri työtä, mitä Laurila oli ruatan aikasemmin. Erotukšena jokapäiväseštä Aamu-leheštä, ”Karjalan Heimo” ilmešty kuuši kertua vuuvvešša.
- Tietenki tämmöseššä leheššä on omat tietyt uutiset. Ta pitäy aina muistua, jotta niitä aseita tavallah ei voi ihan verekšinä kertuo. Pitäy olla šemmosie keštävie aseita, kumpasie voit kertuo vähän myöhemmin, kun ne oli tapahuttu. Kun tuaš toisualta karjalaisuošta ei Aamu-leheštä kovin äijän voi lukie.  
Aila-Liisa kerkisi vielä vähän aikua ruatua yheššä lehen entisen piätoimittajan Sakari Vuoriston kera. Aila-Liisan tultuo piätoimittajan virkah, Sakari šiirty tutkimah arhiivoja ta karjalaisie aseita ta niijen tutkimukšien pohjalla valmistamah kirjutukšie lehteh.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *