Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Tatjana Klejerova: Koti šäilyttäy tärkeimpie muisselmie

– Kačon tätä tauluo, ta mieleh tulou yksi šana... – Kotimuako? – Šuopaššalmi, mistä on kotosin miun tuatto.

Täštä alko meijän pakina Tatjana Sem’onovna Klejerovan kera. Hänen koissa on šuuri taulujen kokoelma, kumpani šynnyttäy šuurta kiinnoššušta. Koissa šäilytäh kaikista tärkeimmät muisselmat, ajatukšet, koissa on ihmisen luatima ilmapiiri, koti voit äijän kertuo ihmiseštä, kumpani šiinä eläy. Taulušša, kumpasešta kerto Tatjana Sem’onovna, on Jyškyjärven kuvataitelijan Vladimir Povolotskin mualuama maisema. Kešä, virtasa joki, meččä, veneh ta Väinämöistä muissuttava mieš... Täššä taulušša on Karjalalla ominaisie piirtehie, šen lisäkši taulu šäilyttäy Tatjanan muisselmie kanta-tuattojen kotimuašta.

– Vuotta ennein kuolomua tuatto pyritti lähtie käymäh Jyškyjärveh, hänen šyntymäpaikalla. Olin šilloin lomalla ta myö tyttären kera ruttoseh šuorisima ta toisena päivänä olima jo paikan piällä. Jyškyjäveštä venehellä laškoma Kemijokie myöten Šuopaššalmeh šuaten. Piäsimä rannalla juuri šiih paikkah, missä ennen oli kylä. Vanha kalmismua oli kylän vaštapiätä joven toisella puolella. Tuatto toi meijät juštih šiih paikkah, minne oli hauvattu hänen ukko. Miun ukon tuatto ta tyttäreni ukon ukko. Miula ei konšana ollun šemmoista tunnelmua! Kanta-tuattojen mua! Kylä šovan aikana oli poltettu, šentäh šovan jälkeh rahvaš ei piäšty omah kyläh, ka jouvuttih jatkamah elošta toisissa paikoissa. Miun vanhemmat tultih Uhtuoh, jatko kertomušta Tatjana.

Tatjana on šyntyn ta kašvan Uhtuošša. Hiän muistau šitä karjalaista Uhutta, kumpasešša melkein kaikki nuapurit paistih karjalakši. Šemmosena kylä oli ennein Tatjanan lähtyö kouluh. Heijän pereh eli kylänošašša, minne šamanmoiset rintamalta tulluot ihmiset oli rakennettu omat kotitalot. Konša Tatjana oli 9–10 vuotini kyläh tuotih valkovenäläisie. Hyö elettih nuapuritaloissa šovušša paikallisien karjalaisien kera. Tatjana lämpimäšti muistelou omua kotie, kuin ahkerašti hänen tuatto hoiti taluo ta pihua, missä kašvettih Jyškyjärveštä, Dobrininan puistošta tuotut kašvit.

Tatjanan korttierissa taulut ollah melkein kaikissa huonehissa. On äijän Karjalan maisemie, Šuomen, Karjalan ta Venäjän kuvataiteilijien ruatoja. Muutomat niistä oli ilmeššytty šilloin kun hiän ruato Šuomešša Venäjän tieto- ta kulttuurikeškukšen johtajana, toiset ollah työkaverien lahjottamat. Tauluih liitytäh muisselmat ta kertomukšet. Toisie tauluja kačellešša ihailet luonnon ta kaupunkin kaunehutta, paikkojen erikoisutta. Toisien taulujen ieššä pitäy ajatella. Yksi tämmöni taulu on työtoverien lahja. Šiih on mualattu kaikki, mitä ihmini tarviččou elämäšša ta ruavošša:

– Oma talo: mie tykkyän taloštani. Kahvikuppi huomenekšešta tietyšti pitäy olla. Avaimet koista: neki pitäy olla. Kotih kučutah vain lähimpäisie ihmisie. Taulun keškipaikalla on kirja: kirjoja talošša on äijän, šelittäy Tatjana Sem’onovna.

Uušimmat kirjat hänen kotikirjaštošša ollah I.K. Inhan “Kalevalan laulumailla” (kiäntäjä Robert Kolomainen) ta Pekka Vaaran “Viena 1918”. Šuurešta kotikirjaštošta löytyy kirjoja šuomelais-ugrilaisista kanšoista, valokuva-albumija, Kalevala-eepossan eri painokšien kokoelma. Enšimmäisen Kalevala-kirjan Tatjana šai lahjakši vielä koululaisena. Monta kirjua omašta kirjaštošta hiän lahjotti Šuomelais-ugrilaiseh kouluh, yliopistoh Itämerenšuomelaisien kielien laitokšella. Lapšilla tarkotettuja kirjoja alko šiirtyö hänen tyttären kirjaštoh – ei niin ammuin Tatjana Sem’onovna tuli ämmökši, hänen tytärellä šynty poika.

Meijän pakinašša oli äijän kertomukšie perehen istorijašta, kuin vaikie oli Tatjanan šukulaisilla evakošša. Tatjana Sem’onovna äijän šaneli ruavoštaki. Nyt hänellä on yli kymmenen ruatotehtävyä. Hiän on monien neuvoštojen, komitiettojen jäšen, ratkaisou ajankohtaisie karjalaisien proplemoja, ošallistuu šuurien šuomelais-ugrilaisien tilaisukšien järještämiseh ta pitämiseh. Varmašti še on vaštuullini työ.

– Nyt on vaikiempi ruatua: kehittyä kantakanšojen kulttuurie, šuojella kanšojen oikeukšie ta šäilyttyä kieltä. Vain ruatua pitäy. Kiitokšešta elä ihaššu, a moittimisešta elä pahaššu. Još nämä tehtävät on luovutettu, ne on šuoritettava, korošti Tatjana Sem’onovna.

Tänä vuotena Tatjana Klejerova täytti 70 vuotta. Toivotamma hänellä voimie ta innoššušta tärkien ruavon jatkamisešša, onnie, uškuo ta tervehyttä. Jotta koissa ta töissä šäilyis mukava lämmin ilmapiiri.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *