Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Omašta rannašta on kaiken alku

Taiteilija Vladimir Kobojev Omalla kotirannalla -näyttelyššä Belomorskin Pomorien kulttuurikeškukšešša. // Kirjuttajat: Tatjana Kan’šijeva

Karjalaini Vladimir Kobojev eläy Belomorskin piirin Kešäjoven pos’olkašša. Hiän on Vienanmeren rannikon tunnettu taiteilija. Vladimir Mihailovičin maisemissa on Vienanmeren noušu- ta laškuvesijä, kultasie koivušuarija šinisellä jovella, lumisie mäntyjä, meččoja kiiman aikana ta kontienpoikasie muamoh kera.

Taiteilija kertou, jotta mualauštaito kiinnošti häntä lapšuošta:

– Lapšena mie piiruššin kynällä järvie, meččyä, taloja, kalaššušta, kaloja. Kyläkoulušša mie opaššuin nellänteh luokkah šuaten, šiitä Repol’ašša elin ta opaššuin internatissa. Šielä mie rupesin mualuamah luontuo akvarellivärilöillä.

Koulun lopetettuo ta piäštyön töih nuorella miehellä käteh šattu artista Klara Lučkon valokuva. Taiteilija piirušti hänen kuvan ta šiitä ajašta alko mualata ni tuttavien, šotilahien, liäkärien, venäläisien kirjailijien kuvie.

Taiteilija äijän lukou klassillisie ta istorijallisie kirjoja, a aikakaušlehtilöistä hänen mielehini lehti on “Sever”. Šanakši, Vladimir Kobojev mualasi Sever-lehen piätoimittajan Jelena Pieteläisen kuvan ta lahjotti naisella. Taiteilija šano, jotta näki piätoimittajan kuvan leheššä ta häntä miellytti Jelena Jevgenjevnan kačahuš. Näin helpošti taiteilijan piäh tulou uušie idejoja. Häntä voit innoššuttua kuin ihmini, niin ni luonnon maisema. 

Meijän paikallini taiteilija on hyvin nerokaš. Vladimir Kobojev eläy talošša, kumpasen on iče rakentan. Hiän iče kuto kiukuat, veti šähköt, viemärit, rakenti kylyn. Karjalaini šananlašku opaštau: “Omua kotie armahampua mitänä ei ole” ta Vladimir Mihailovič on šamua mieltä.

Šen lisäkši mieš on kotišeuvuntutkija. Jo monta vuotta hiän pikku hil’l’ua keryäy arhiivamaterialija omašta pieneštä kotimuašta – Repal’an volostin Šuarenpiän kyläštä. Vladimir Kobojev valmisti oman perehen ta kahen kylän šukupuun, mistä ollah hänen juuret XVII vuosišualta alkuan 1918 vuoten šuaten.

Karjalaiset šanotah: “Elä kiirehä kehuo iččie, vuota kuni toiset kehutah”. Vladimir Kobojev on hyvämielini, vuatimatoin, rauhallini ihmini. Nerokaš taiteilija ilahuttau omilla tauluilla omamualaisie. Hänen näyttelyjä vietetäh Kešäjoven pos’olkašša šekä Belomorskin Pomorien kulttuurikeškukšešša. Vladimir Mihailovičin mualaukšie on julkaistu kuva-al’pomiloissa “Omašta kotirannašta on kaiken alku” ta “Mualauštaijon šävelmä”.

Tuokah meijän taiteilijan nero iellähki iluo kaikilla!

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *