Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Omamualaiset

Vienan Karjala -lehen ruatajat Ol’ga Melentjeva (vaš.), Maikki Spitsina ta Galina Lettieva, 2009 v. // Kirjuttajat: Ol’ga Smotrova

– Galina Jegorovna, kerro, pakajatko karjalakši lapšuošta šuaten?

– Voin šanuo, jotta mie piäsin yliopistoh šentäh, jotta koissa miun kera paistih karjalakši. Šuomen kieltä mie en tietän, ka karjalaini aina ymmärtäy šuomelaista. Šiitä ajašta olen varma, jotta paraš kieli on še, kumpasella šiun kera paissah tahi paistih koissa. Miun pereheššä aina paistih karjalakši, eikä kyšytty mitein myö voisima käyttyä šitä tulovaisuošša. Monet nyt šanotah, jotta ennein karjalan kieltä kiellettih, ka još šie pakajat koissa, niin ken šilma voit kieltyä? Ket tahottih paissa koissa karjalakši, ne paistihki.

– Konša tulit ruatamah lehteh?

– Še oli 2007 vuosi ta ruavoin 2010 vuoteh šuaten. Šitä ennein ruavoin ratijošša ta halusin jo šieltä lähtie eläkkehellä, ka miut kučuttih Vienan Karjala -lehen piätoimittajakši.

– Mitä lehen piätoimittajan piti šilloin ruatua?

– Ruavošša ei ollun mitänä erikoista paičči šitä, jotta šilloin leheššä ilmeššyttih hatut š-kirjaimešša. Kaikki toiset tehtävät oltih šamanmoisie, kuin nytki: piti eččie juttujen teemoja, valmistua materialija, tarkistua nuorempien toimittajien tekstijä. Miun muamo aina šano: “Još šie ruat, niin rua šillä tavoin, jotta šiun jälkeh ei pitäis ruatua šitä uuvveštah”. Nämä šanat mie aina pien piäššä joka ruavošša. Kyllä, piätoimittajan ruato on vaikie. Nuoremmat toimittajat löyvettih miellyttävie ihmisie ta teemoja, kirjutettih hyvie tekstijä, ka niissä oli virheitä, kumpasie piti korjata. Mie autoin lehtimiehijä ta annoin heilä neuvoja, jotta šemmosie virheitä enämpi ei tulis, vet toičči virhen takie muuttuu koko virkkehen merkityš. Konša mie ruavoin leheššä oli vielä hyvie kirjuttajie piirilöistä, kumpaset mielelläh kirjutettih hyvie tekstijä omista kotikylistä, entisistä ajoista, muisselmie elämäštä, karjalaisista, kumpaset šielä elettih ta eletäh, heijän kohtaloista. Toimittajan ruato on oikein vaikie, tämä miun mieleštä on tärkein šyy, mintäh toimittajie kanšalliskieliseššä viestinnäššä aina ei riitä.

– Mimmosen pitäy olla kanšalliskielisen toimittajan? Mitä hänen pitäy šuattua?

– Ihmini, kumpani ošuau kirjuttua karjalakši ta käyttyä nauhotušlaittehie vielä ei ole lehtimieš. Miun mieleštä, tovellini lehtimieš tutkiu materialie ennein, kuin kirjuttua šiitä lehteh. Ei jokahini lehtimiehenä ruataja ihmini ole tovellini lehtimieš, eikä joka ihmiseštäki voi tulla lehtimieš. Ka meijän tilantehešša, ottaen huomijoh, jotta karjalan kirjakieli on oikein nuori ta vähän ihmisie ošuau šitä, kyllä pitäy olla kiitollisena kaikilla, kenen voimin valmissetah materialija kanšalliskielillä, ket tahotah ruatua ta opaštuo. Miun mieleštä, ei ole mahollisukšie opaštua kaikkie kirjuttajie tovellisiksi lehtimiehiksi. Vanhemman šukupolven toimittajat tiijetäh kieltä lapšuošta, heilä še on muamonkieli, nuoremmat opaššuttih kieltä yliopistošša, missä enemmän huomijuo kiinitetäh kielioppih eikä pakinataitoh. Kyllä kaikki nämä taijot voit kehittyä, ka šitä varoin ihmisellä pitäy olla šuuri himo ta tavoiteh.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *