Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Ankkuri voit äijän kertuo

Tätä šuurta ankkurie jo vuotetah Tunkuonkyläššä, šillä jo on valmissettu paikka musejošša. // Kirjuttajat: Alina Čuburova

Viime vuuvven pimiekuušša kävin Tunkuon kotikyläššäni, kaččomašša vanhempieni. Läksimä mouttorikelkalla meččäh koko perehellä (lunta oli jo kyllälti ta pakkaista 10 aštehta). 

Molommilla vanhemmilla oli šama matan tarkotuš – kaččuo mitein pakšu on jiä Tunkuonjärveššä. Ka vot tehtävä jokahisella oli oma. Tuatolla oli tärkie šuaha tietyä, šuauko jo valmistautuo talvikalaššukšeh. Muamolla – ymmärtyä, šuauko jiätä myöte kulettua uuvven näyttelyesinehen Tunkuon musejoh.

– Missä vielä voit levätä Moskovan kiireheštä? Tottaš Tunkuonjärven pohjalla! – nakrau miun tuatto, šeisoen järven jiällä ta nojautuen šuurta kahenmetristä ankkurie vaššen.

Uuvven näyttelyesinehen – ankkurin – löyvettih moskovalaiset vierahat, kumpaset käytih Tunkuol’l’a viime kešänä. Tietyšti ei ole parempua paikkua lepyämiseh, kuin Tunkuon järven ta joven rannat: tiälä ei ole mopikkaverkkuo – ei kenkänä häiriče šilma šoitoilla, tiälä ei ole Internettie – ei tarviče tuhlata aikua istuen sosialiverkoštoissa; tiälä on vain puhašta ilmua ta vapahutta, kumpaista ei ole nykysillä kaupunkilaisilla. Näin levähtäen entisen Lušmavuaran kylän viereššä, missä loppuu Tunkuonjärvi ta alkau Tunkuonjoki, piäkaupunkin eläjät čukellettih ta löyvettih

– Ankkurie jo vuotetah Tunkuonkyläššä, šillä jo paikka on valmissettu. Tulou Tunkuolla uuši esineh, kumpaista tullah kaččomah vierahat ta turistit. 

 

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *