Oma Mua

Ainehistoja livvinkarjalan murtehella

Kuni muanviljelijä eläy kyläššä

Vanhat iskuvirkehet muissutetah muatalouven ”kultakauvešta” Kalevalan piirissä. // Kirjuttajat: Olga Melentjeva

Još koko Karjala šijaiččou varattavan muanviljelyn alovehella, niin Kalevalan piirin ilmašto-oloja voit šanuo erittäin varattaviksi. Onnakko muatalouš omina parahina aikoina šai melko hyvän levittämisen piirissä. Ka muatalouštuotannon levie kehityš tapahtu Kalevalan piirin istorijan neuvoštokautena.

Kalevalan piirin muatalouven kehittymisen ”kultakauvekši” voit šanuo 1960–1970 vuuvvet. Piirin šuurimmalla muataloušlaitokšella – Uhtinski-sovhosilla – oli omie ošaštoja muutomašša kyläššä, šuuret kyntömuat, heinäniityt, fermit ta äšen oma maitotehaš. Sovhosin lisäkši, omat muataloušlaitokšet oltih lespromhosilla ta Kalevalan raipolla. Šamah aikah piirikeškukšešša oli laitoš, kumpani palveli sovhosin tarpehie – kiertävä konehkolonna. Še šuoritti muanparennušruatoja ta leventi kyntömaita. Muissutan, jotta Kalevalašša neuvoštoaikoina potakankuokintah ošallissuttih ei ainuoštah sovhosin prikaatit, ka i kaikkien toisien laitokšien ta järješšykšien ruatajat ta äšen koululaiset viijenneštä–kuuvvennešta luokašta alkuan.

Sovhosi alko käršie vaikeita aikoja jo 1980-luvun lopušša, a 1990-luvulla šen šammumisen prosessi tuli myöštymättömäkši. Šamah aikah mäni lamannukših ni Kalevalan kompleksilespromhosi. A 2000-luvun alušša lespromhosi oli likvitoitu yheššä šen muataloušlaitokšen kera.

Toisie pitemmälti kešti Kalevalan raipon muataloušlaitoš. Šiinä oli šillosen johtajan Vladimir Stepanovin šuuri anšijo. Stepanovilla muatalouš-ošašton šäilyttämini raipošša oli kunnivoasiena ta prinsippinä. Onnakko šiitä Stepanov oli miärätty piirin piämiehekši, a raipon uuši johtokunta ei kaččon tarvittavakši šäilyttyä muataloušlaitokšen. Muutomašša vuuvvešša še mäni lamannukših ta oli likvitoitu.

Niin, noin kahen vuosikymmenen ajašša Kalevalan piiri kokonah lopetti muatalouštuotannon. Oli myöty konehet ta kiinteistöt, kyntömuat tultih autivoiksi, šuuret heinäniityt penšouvuttih. Še, mi kellänä ei tarvinnun, nyt venyy raunivoina pos’olkan laijašša. A muataloušlaitokšien entiseštä mahtavuošta muissutetah vain Sel’skaja- ta Sovhoznaja -katujen nimet, talojen rivit, kumpasie rakennettih sovhosin ruatajilla paikalliset rakennušprikaatit, ta optimistiset iskuvirkehet, kumpasie vielä voit nähä muataloušrakennukšien oččašeinissä.

Mi häiričči lopettua muatalouven hajuomisen piirissä? Johtajien härkäpäisyš? Ošuamattomuš ruatua uušissa oloissa? Piirin johtokunnan tahtomattomuš? Višših, šiih vaikuttih kaikki šyyt ta niin Kalevalan piirin muatalouš tuli elinkyvyttömäkši.

Piirin pos’olkoissa ihmiset kašvatetah potakkua, kumpaista riittäy perehellä talvekši. Pietäh šiivattuaki. Tavallisešti pietäh šikoja ta lehmie, ka on šemmosieki, ket pietäh lampahie, kosoja ta kanoja. Viime aikoina lisäytyy ihmisien luku, kumpaset otetah kašvattavakši kanija. Onnakko piirin tašolla šemmosella muatalouvella ei ole mitänä roolie. Nyt kaupoissa ei ole ruokatavarojen puutehta, ka on rahapuuteh. Šentäh kašvauki aputaloukšien luku.

Lisyä kommenti

Luokkaukšie, kanšallista pahantahtoisuutta šekä VF:n lakien vaštasien toimien kehotušta šisältäjät viestit poistetah šivuilta!

Kommentit: *
Šiun nimi: *